esitutkinnassa

Esitutkinnassa tarkoittaa Suomessa rikosprosessin varhaista vaihetta, jossa kerätään ja arvioidaan todisteita sen selvittämiseksi, onko epäiltyä tarkoitus asettaa syytteeseen ja millä rikosnimikkeellä. Esitutkinnan tavoitteena on löytää olennaiset tapahtumat ja yksityiskohdat sekä tunnistaa mahdolliset todistajat, uhrit ja epäillyt. Tiedonhankinta pyritään suorittamaan riittävän luotettavasti ja oikeudenmukaisesti sekä turvaamaan sekä tutkittavan että uhrin oikeudet.

Esitutkinta toteutetaan yleensä poliisin toimesta, ja siihen voi osallistua myös muita viranomaisia. Tutkinnanjohtaja tai esitutkinnan johto voi olla nimetty, ja syyttäjä sekä syyttäjänvirasto antaa tarvittaessa ohjeita ja valvontaa. Esitutkinnassa voivat olla sitovia toimia, kuten kuulustelut, asiakirjojen hankkiminen, asiantuntijaläheteiden kuuleminen sekä digitaalisen aineiston keruu. Joissakin tarkoituksenmukaisissa tai raskasta valvontaa vaativissa tapauksissa toimenpiteisiin voidaan tarvita tuomioistuimen määräys, esimerkiksi hakemukset tutkimustoimenpiteiden sallimiseksi.

Tutkinnan aikana epäillylle sekä muille osapuolille annetaan oikeuksia, kuten oikeus saada tietoja tutkimuksen perusteista, oikeus oikeudelliseen neuvontaan sekä oikeus olla kuulemisen tai kuulustelujen yhteydessä. Tutkinnan aikana taataan myös salassapitovelvollisuus ja asianriidat sekä yksityisyyden suojan huomiointi, sekä varmistetaan, että toimia ei käytetä mielivaltaisesti.

Esitutkinta päättyy joko, kun todisteet eivät vielä riitä syytteen nostamiseen, tai kun esitutkinta tuottaa riittävästi näyttöä syytteen nostamista varten. Päätöksen tekee usein syyttäjä, joka voi tässä vaiheessa määrätä syytehankkeen tai lopettaa menettelyn syyttämättä jättämisellä.