esiintymiskonteksteja

Esiintymiskonteksti (esiintymiskonteksteja kuvastava termi) tarkoittaa sitä tekstiä, joka ympäröi tarkasteltavaa kielen yksikköä, yleensä sanaa tai lemmaa. Sitä käytetään erityisesti korpuslingvistiikassa ja kielitieteessä sanan käyttöyhteyksien, merkityksen ja syntaktisten suhteiden tutkimiseen. Konteksti voidaan jakaa vasempaan ja oikeaan, ja sitä voidaan tarkastella koko lause- tai tekstitasolla sekä erikokoisilla ikkunoilla (esimerkiksi lähimpien sanojen sarjana tai laajemmana tekstinä).

Käytännössä esiintymiskonteksteja kerätään korpuksista ja niihin viitataan usein kontekstin sanalistan tai -ketjujen avulla. Eri kontekstityypit voivat paljastaa kolokaatioita eli sanojen yhteisnoteja sekä semanttisia suhteita: mikä sana esiintyy usein saman sanan kanssa, millaisia merkityksiä ympäröivä teksti tuo esiin. Esiintymiskonteksteja voidaan tarkastella tilastollisesti, mallintaa ikkunakokoja käyttäen tai hyödyntää syntaktisia rakenteita.

Sovellusalueita ovat muun muassa sanastotutkimus, kolokaatioanalyysi, semanttisen tilan kartoitus sekä hakukoneiden kontekstuaalinen haku ja sanojen esitysten (embeddings) koulutus. Kontekstin valinta vaikuttaa tuloksiin: liian kapea ikkuna voi menettää tärkeän informaation, kun taas liian laaja ikkuna voi sekoittaa merkityksiä. Tutkimuksessa on hyvä ottaa huomioon korpuksen genre, aikakausi ja kieliopilliset vaihtelut, jotka vaikuttavat esiintymiskontekstien rakenteeseen.