esihistoriallinen

Esihistoriallinen on adjektiivi, jolla tarkoitetaan esihistoriallisen ajan piirteitä tai ilmiöitä – aikaa, jolta ei ole säilynyt kirjoitettua lähdeaineistoa. Etymologisesti termi muodostuu etuliitteestä esi- ('ennen') ja sanasta historiallinen ('historiallinen').

Termiä käytetään laajasti arkeologiassa, antropologiassa ja museologiassa kuvaamaan alueita, kulttuureja ja ilmiöitä ennen kirjoitettua historiaa. Esihistoriallisia ilmiöitä ovat esimerkiksi työkalut, asuinpaikat ja hautaustavat sekä muut materiaalisiin jäännöksiin perustuvat ilmiöt. Koska kirjoitettua lähdeaineistoa ei ole, ajoitus ja kulttuurinen tulkinta perustuvat usein materiaaliseen aineistoon, kontekstiin sekä vertaileviin menetelmiin.

Esihistoriallisen tutkimuksen tarkoitus on tarjota kuvaa ihmisten elämäntavoista, taloudesta ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksesta ajalta, jolloin kirjoitettua historiaa ei ollut. Tutkimuksessa keskitytään usein muinaisaikojen teknologioihin, asuinpaikkoihin ja materiaalisiin jäännöksiin sekä yhteisöjen arkipäivän kehitykseen.

Suomessa esihistollinen aika tarkoittaa ajanjaksoa ennen kirjoitettua historiaa. Siihen kuuluvat kivikausi, pronssikausi ja rautakausi sekä niihin liittyvät kulttuurimuodot ja jäännökset. Suurin osa tiedosta tulee arkeologisista kaivauksista, esineistön tutkimuksesta ja ympäristöhavaintoista; ajoitus perustuu radiokarbonaatio-ajoitukseen ja stratigrafiaan.