erotusmenetelmissä

Erotusmenetelmät ovat prosesseja, joilla sekoittuneet aineet erotetaan toisistaan niiden fysikaalisten tai kemiallisten ominaisuuksien perusteella. Niitä käytetään sekä laboratoriossa että teollisuudessa ja ne voidaan jakaa pääosin fysikaalisiin ja kemiallisiin menetelmiin. Fysikaaliset erotusmenetelmät perustuvat eroihin esimerkiksi nesteiden tiheyden, haihtuvuuden tai hiukkasenkokoerojen mukaan.

Esimerkkejä fysikaalisista menetelmistä ovat suodatus, tislaus, haihdutus ja kiteytys. Tapahtuvat, kun eri komponenttien ominaisuudet johtavat eriytymiseen. Muita yleisiä fysikaalisia tekniikoita ovat sentrifugointi, vaihe-erottelu nesteiden välillä sekä kalvoseparointi.

Kemialliset erotusmenetelmät perustuvat muutoksiin kemiallisissa sidoksissa tai liukoisuudessa. Ekstraktio käyttää liuotinta erottamaan yhdisteitä toisistaan. Ioninvaihto perustuu ionien vaihtoon sidokseen liittyvissä rakenteissa ja sitä käytetään muun muassa veden puhdistukseen ja erotteluihin. Adsorptio ja kromatografia hyödyntävät eroja yhdisteiden sitoutumisessa pinnoille tai liuotinta- ja faasitasoilla. Elektroforeesi on lisäksi erottelumenetelmä, jossa erivahvuiset tai -varauksiset molekyylit liukuvat sähkökentässä.

Sovellukset kattavat vesihuollon ja jäteveden puhdistuksen, metallien talteenoton sekä elintarvikkeiden ja lääketeollisuuden laadunvalvonnan. Erottelumenetelmien valinta perustuu erotettavien aineiden ominaisuuksiin sekä haluttuun puhdistumisasteeseen, kustannuksiin ja prosessin skaalautuvuuteen.