erottelumetodien

Erottelumetodien käsite kattaa menetelmät, joilla sekoite tai liuos jaetaan sen komponentteihin. Niitä käytetään sekä laboratoriossa että teollisuudessa monilla aloilla, kuten kemiassa, ympäristötekniikassa, elintarviketeollisuudessa ja bioteknologiassa.

Menetelmät voidaan jaotella fyysisiin, kemiallisiin sekä membraniperustaisiin ja affiniteettiin perustuvien menetelmien ryhmiin. Fyysiset erotusmenetelmät perustuvat ominaisuuksiin kuten tiheys, olomuoto tai haihtuvuus: suodatus, sentrifugointi, tislaus, haihdutus ja kiteytys ovat yleisiä esimerkkejä. Uuttaminen eli liuottimien avulla tapahtuva erotus sekä saostus kuuluvat kemiallisiin tai liuosfysikaalisiin keinoihin, joissa erotus perustuu liukoisuuksiin tai reaktioihin. Membranierottelussa käytetään kalvoja erottamaan aineita koon tai hidastuvuuden perusteella, kuten dialyysi, ultrafiltraatio ja nanofiltraatio. Adsorptio ja kromatografia perustuvat erotukseen vuorovaikutusten, affiniteetin tai jakautumisen avulla.

Suunnittelussa tarkastellaan sekoitteen ominaisuuksia, haluttua puhtautta, energiankulutusta sekä kustannuksia ja ympäristövaikutuksia. Erityisiä huomioita ovat lämpöherkkyys, kemiallinen stabiilius ja tarkoituksenmukainen skaalautuminen.

Sovelluskohteita ovat vedenpuhdistus ja jäteveden käsittely, öljy- ja kaasuteollisuus sekä kemianteollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus, bioprosessit sekä laboratoriomaiset analyysit ja puhdistusmenetelmät.