erottautumisen

Erottautuminen, yleisemmin erottautuminen, on prosessi, jossa yksilö tai ryhmä etääntyy tai vetäytyy pois tietystä sosiaalisesta ympäristöstä, yhteisöstä, organisaatiosta tai tehtävästä. Se voi ilmetä sekä hallitsemattomasti että suunnitelmallisesti, ja siihen voi liittyä sekä psykologisia että rakenteellisia tekijöitä.

Yleisiä konteksteja ovat koulutus- ja opiskeluyhteisöt, työelämä sekä laajemmat sosiaaliset ja kulttuuriset ympäristöt. Indikaattoreita erottumisesta ovat vähentynyt osallistuminen, pienempi vuorovaikutus, viivästynyt tai lopetettu suoritus sekä ryhmän sisäisen identiteetin muutokset. Erottautuminen voi ilmetä yksilön henkilökohtaisina tuntemuksina tai ryhmän ulkoisina käyttäytymisen muutoksina.

Taustalla voivat olla monenlaiset tekijät, kuten motivaation heikkeneminen, kokemus epäonnistumisesta, ristiriita arvojen kanssa, mielenterveys- tai hyvinvointikysymykset sekä rakenteelliset tekijät kuten epäoikeudenmukaisuus, heikko tuki tai heikko osallisuuden ilmapiiri. Myös sosiaaliset paineet ja ryhmäpaine voivat edesauttaa vetäytymistä tai eriytymistä.

Seurauksia ovat osallisuuden väheneminen, koulumenestyksen tai työtehon lasku sekä sosiaalisen hyvinvoinnin heikkeneminen. Ehkäiseviä ja tukea antavia keinoja ovat varhainen tunnistus, henkilökohtainen ohjaus, osallistavuuden edistäminen, inklusiivinen ilmapiiri sekä yhteisölliset tukimuodot.

Yhteenvetona erottautuminen on moniulotteinen ilmiö, jolla on sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia ulottuvuuksia; sen ymmärtäminen vaatii monitieteellistä lähestymistapaa.