erityisosaamisen

Erityisosaaminen viittaa syvälliseen, alakohtaiseen tietämykseen ja taitoihin, joita pidetään yleisen ammatillisen osaamisen tasoa korkeampina. Se voi koskea teknisiä valmiuksia, tutkimus- ja kehittämiskäytäntöjä, erityisasiantuntemusta tietyllä alalla sekä kykyä soveltaa erikoistunutta tietoa käytännön tehtäviin.

Käyttökonteksteja ovat sekä yksilö- että organisaatiotasot: työelämässä erityisosaamista tarvitaan projektinhallinnassa, laadunvarmistuksessa, turvallisuusvaatimusten noudattamisessa ja innovaatioissa. Koulutuksessa se näkyy ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opetuksessa, ammatillisessa lisäkoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksissa.

Osaamisen kehittäminen tapahtuu koulutuksella, työssä tapahtuvalla oppimisella, mentoroinnilla sekä sertifikaateilla ja portfoliolla. Erityisosaamisen tunnistaminen on tärkeää sekä henkilön urakehityksen että organisaation strategian kannalta: se voi tarjota kilpailuetua, nojata osaamistarpeiden kartoitukseen ja ohjata rekrytointi- sekä uudelleen koulutuspäätöksiä.

Yhteiskunnallisessa kontekstissa erikoisosaamista korostetaan aloilla, joissa kehittyvät teknologiat ja säädökset vaativat vahvaa erikoistunutta osaamista, kuten terveydenhuolto, ICT, kestävät teknologiat ja rakentaminen.

Haasteina ovat jatkuva nopea osaamisen päivittäminen sekä keinojen määrittäminen, jolla erikoisosaaminen voidaan mitata, kuvailla ja hyödyntää organisaatiossa.