erityisharjoituksia

Erityisharjoituksilla tarkoitetaan fyysisen harjoittelun muotoa, jossa keskitytään tiettyihin liikkeisiin, lihasryhmiin tai toiminnallisiin tehtäviin. Niitä suunnitellaan yksilöllisesti kliinisen arvioinnin pohjalta ja ne voivat kuulua fysioterapian, toimintaterapian sekä koululiikunnan tai työterveyshuollon osa-alueisiin. Tavoitteena on parantaa toiminnallista suoriutumista, lievittää kipua, palauttaa liikkuvuutta ja edistää arjen ja työelämän sujuvuutta.

Erityisharjoituksia käytetään muun muassa neuro- ja ortopedisten sairauksien, seuraamien leikkausten jälkihoidossa sekä lasten ja nuorten kehityksen tukemisessa. Harjoitteet voivat kohdistua esimerkiksi liikelaajuuden palauttamiseen, lihasvoiman vahvistamiseen, tasapainon ja koordinaation kehittämiseen sekä tehtäväkohtaiseen oppimiseen. Esimerkkejä ovat venyttelyt, rotaatio- ja vahvistusharjoitteet sekä toiminnalliset harjoitteet kuten kävely- tai nosto-ohjaus.

Prosessi alkaa yleensä arvioinnilla ja tavoitteiden asettamisella. Sen jälkeen laaditaan yksilöllinen ohjelma, jonka progressio ja seuranta tehdään ammattilaisen toimesta. Kotiharjoittelua voidaan toteuttaa tukien, kuten vastusnauhojen, käsipainojen tai tasapainotyynyjen avulla. Turvallisuus on keskeistä: harjoitukset toteutetaan oireiden ja rajoitteiden mukaan, ja akuutin kivun tai äkillisten uusien oireiden ilmetessä ohjausta hakeutuminen on suositeltavaa.

Tutkimus osoittaa erityisharjoitusten olevan hyödyllisiä monissa tiloissa, kuten aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen, polvi- ja selkäsairauksissa sekä lasten motorisen kehityksen tukemisessa, kun ohjelma on oikein räätälöity ja annosteltu sekä toteutettu säännöllisesti. Tehokkuus riippuu asianmukaisesta ohjauksesta, motivaatiosta ja adekvaatista palautteesta.