eristimiä

Eristimet ovat materiaaleja ja rakenteita, joiden tehtävä on rajoittaa tai estää lämpö-, sähkö- tai äänensiirtoa kahden tilan välillä. Niitä käytetään monenlaisissa kohteissa, kuten rakennuksissa, putkistoissa, laitteissa ja sähköasennuksissa. Eristimet voivat olla kiinteitä materiaaleja sekä erikseen asennettavia osia, ja ne voivat toimia yksittäisissä rakenteissa tai kokonaisina järjestelminä.

Tyypit ja esimerkkejä eristimistä jakautuvat erilaisten siirtojen mukaan. Lämpöeristeet vähentävät lämmön siirtymistä, ja niihin kuuluvat esimerkiksi mineraalivillat, polystyreeni (EPS/XPS), polyuretaanivaahdot sekä puupohjaiset tai luonnonkuituiset eristeet. Sähköeristeet ovat eristäviä materiaaleja, kuten muovit, lasi, keraamiikka ja elastomerit, jotka estävät sähkön kulun. Akustiset eristeet vähentävät äänitystä ja -läsnäoloa, ja niiden aineksia ovat lasivilla, mineraalivilla, vaahtomuovi sekä erityisrakennelevyt. Palonesto- ja palonkestävät eristeet parantavat rakennuksen tai laitteen paloturvallisuutta.

Tärkeimmät tekniset ominaisuudet liittyvät keston ja suorituskyvyn varmistamiseen: matala lämmönjohtavuus (k-arvo), korkea diegetrinen lujuus sähköeristeissä, kosteudenkestävyys sekä paloturvallisuus. Ympäristötekijöinä huomioidaan päästöjen, kierrätyksen ja terveysriskien hallinta; esimerkiksi aiemmin käytetty asbesti on nykyisin rajoitettu tai kielletty.

Käyttökohteita ovat rakennusten lämpö- ja äänieristys sekä ilmatiivisyyden parantaminen, teollisuuslaitteiden eristys, putkistojen sekä sähkökaappien eristys sekä jäähdytys- ja vesihuoltojärjestelmien eristys. Eristeiden valinta ja asennus vaikuttavat energiatehokkuuteen, turvallisuuteen ja käyttöikään. Standardit ja määritykset vaihtelevat käyttökohteen mukaan (esim. EN/IEC- tai paikalliset normit).