erikoislajeja

Erikoislajeja tarkoittaa ekologinen käsite, jossa laji on sopeutunut tiukasti yhteen tai muutamaan tiettyyn elinympäristötekijään tai ravinnonlähteeseen. Tällaiset lajit harjoittavat usein suppeaa ekologista tilaa (niche) ja niiden menestys riippuu siitä, että tietyt olosuhteet, resurssit ja vuorovaikutukset ovat saatavilla. Toisaalta erikoislajit voivat menestyä hyvin niukassa ympäristössä, jos kilpailu ja stressitekijät ovat vähäisiä.

Ominaisuudet ja vaikutukset. Erikoislajit voivat osoittaa rajoittuneen maantieteellisen levinneisyyden, erityisiä ravinnonlähteitä tai elinympäristön rakennetta koskevaa sopeutumista sekä riippuvuutta tietynlaisista vuorovaikutuksista, kuten pölytyksestä tai mykorritta-suhteista. Tämä altistaa ne kuitenkin suuremmalle haavoittuvuudelle ympäristön muutoksille, kuten uudelleentäyttämiselle, ilmastonmuutokselle tai elinympäristön pilaantumiselle. Toisaalta erikoislajit voivat toimia keskeisinä osina ekosysteemien toiminnassa, esimerkiksi spesifien pölyttäjien tai elinympäristön rakenteen ylläpitäjinä.

Esimerkkejä. Globaalisti tunnetuimpia erikoislajeja ovat esimerkiksi panda, joka on lähes yksinomaan bambunvaraa, ja koala, joka ravintonsa koostuu eucalyptuspuista. Orkideat muodostavat myös erikoislaji-ryhmän, sillä monet lajit tarvitsevat tarkasti määriteltyjä mykorhizayhteyksiä sekä tietynlaisia kasvualustoja. Myös jotkut kalat ja etenkin kasvi- sekä sienenlajit voivat olla erityisen riippuvaisia tietynlaisista elinympäristöistä tai vuorovaikutuksista.

Suojelu ja tutkimus. Erikoislajit vaativat suojelussa erityistä huomiota elinympäristöjen säilyttämisen ja ekologisten suhteiden turvaamisen kautta. Tutkimus näyttelee keskeistä roolia niiden tilan seuraamisessa ja uhkien arvioinnissa, jotta tarvittavat toimet voidaan kohdistaa oikein.