erikoislämpökäsittelystä

Erikoislämpökäsittely viittaa metallien ja muiden materiaalien lämpökäsittelyyn, joka poikkeaa yleisemmistä prosesseista, kuten normalisoinnista tai hehkutuksesta. Näiden erikoismenetelmien tavoitteena on saavuttaa hyvin spesifejä materiaaliominaisuuksia, jotka eivät ole saavutettavissa perinteisillä menetelmillä. Yleisiä erikoislämpökäsittelyjä ovat esimerkiksi karkaisu, päästö, pintakäsittelyt ja erilaiset yhdistelmäprosessit.

Karkaisulla tarkoitetaan tyypillisesti materiaalin kuumentamista kriittisen lämpötilan yläpuolelle ja nopeaa jäähdytystä, jolla saavutetaan suuri kovuus ja lujuus. Karkaisu voi kuitenkin tehdä materiaalista hauraan, minkä vuoksi sitä usein seuraa päästö. Päästö on matalampi lämpötilakäsittely, jolla vähennetään karkaisun aiheuttamaa haurautta ja parannetaan sitkeyttä, samalla kun riittävä kovuus säilyy.

Pintakäsittelyihin kuuluvat esimerkiksi induktiokarkaisu ja liekkikarkaisu, joissa vain materiaalin pinta kovetetaan. Nämä menetelmät ovat tehokkaita, koska ne kohdistuvat vain tarvittavaan alueeseen, säästäen materiaalia ja energiaa. Nitraus ja karburointi ovat toisia erikoislämpökäsittelyjä, jotka muuttavat materiaalin pinnan koostumusta ja parantavat sen kulumiskestävyyttä ja korroosionkestävyyttä. Näissä prosesseissa materiaalin pintaan diffundoidaan typpeä tai hiiltä korkeissa lämpötiloissa.

Yhdistelmäprosesseja käytetään silloin, kun useampia ominaisuuksia halutaan samanaikaisesti tai peräkkäin. Esimerkiksi esilämpö-karkaisu-päästö-käsittely on yleinen tapa saavuttaa sekä lujuutta että sitkeyttä esimerkiksi teräksissä. Erikoislämpökäsittelyjen valinta riippuu täysin käsiteltävästä materiaalista, sen käyttötarkoituksesta ja halutuista lopputuloksista. Oikein suoritettuna erikoislämpökäsittelyt voivat merkittävästi parantaa komponenttien suorituskykyä ja käyttöikää.