epävarmuusluku

Epävarmuusluku on mittaustuloksen epävarmuuden määrää kuvaava numeerinen arvo. Se ilmentää, kuinka tarkasti mittaustulos vastaa mitattavaa suuruutta ja kuinka laaja on mahdollisten arvojen vaihtelu. Epävarmuusluku on keskeinen osa mittausraportointia, ja sen tarkoituksena on tehdä tuloksen luotettavuus läpinäkyväksi sekä helpottaa tulosten vertailua laboratorioiden välillä.

Tyypillisesti epävarmuusluku tarkoittaa standardiepävarmuutta, joka kuvaa yhden standardijakson sisäistä hajontaa siitä, millaiseksi tuloksen arvon voidaan katsoa käytännössä muodostuvan. Epävarmuusluku voidaan laskea useista lähteistä. Type A -arvionnoissa analysoidaan toistuvia mittauksia tilastollisesti. Type B -arvionnoissa käytetään muuta tietoa, esimerkiksi laitteiston tarkkuutta, kalibrointitietoja ja ympäristötekijöitä. Näitä epävarmuuslähteitä yhdistetään neliösummamenetelmällä, jolloin saadaan yhdistetty standardiepävarmuus.

Tuloksen esityksessä epävarmuusluku ilmoitetaan tavallisesti muodossa x ± u, missä x on mittaustulos ja u sen standardiepävarmuus. Usein annetaan myös niin sanottu laajennettu epävarmuus U = k·u, jossa k on kattavuustekijä (yleisesti 2), joka vastaa noin 95 prosentin luottamusväliä normaalijakaumalla.

Epävarmuusluku perustuu kansainvälisiin standardeihin, kuten GUMiin sekä ISO/IEC 17025 -mallin periaatteisiin, ja sen tarkoituksena on varmistaa mittausten vertailtavuus ja traceabiliteetti.