epäuskon

Epäusko on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan epäuskoa, epäilystä tai uskonnollisen uskon puuttetta. Se voi viitata yksilön henkilökohtaisiin epäilyihin väitteiden totuudenmukaisuudesta tai laajasti uskomusten puuttumisen tilaan yhteiskunnassa. Sanaa käytetään sekä arkipäiväisessä keskustelussa että tieteellisessä tai filosofisessa yhteydessä. Epäuskon genetiivi, epäuskon, esiintyy esimerkiksi ilmauksissa kuten epäuskon ilmiöt tai epäuskon vaikutukset.

Etymologisesti epäusko muodostuu etuliitteestä epä- "ei" ja sanasta usko "usko, uskomus". Epäusko voidaan erottaa selvästi tietyistä uskontokannatuksista: ateismi viittaa järjestelmälliseen väitteiden vastustamiseen jumaluuden olemassaolosta, kun taas agnostismi korostaa vähintään tiedon puutetta uskonnollisten väitteiden totuudesta. Epäusko voi tarkoittaa sekä epäilystä tiettyyn väitteeseen että yleistä epäluottamusta uskonnollisiin auktoriteetteihin.

Käytännössä epäusko kuuluu laajempiin keskusteluihin uskonnollisen vapauden, sekularisaation ja uskonnosta luopumisen sekä eri uskontojen moninaisuuden kontekstissa. Suomessa ja monissa muissa maissa epäusko on osa keskustelua uskonnonvapaudesta, koulutuksesta ja kulttuurin moniarvoisuudesta. Epäuskon ilmenemismuotoja voivat olla rationaalinen kritiikki, tieteellinen maailmankuva sekä henkilökohtaiset elämäntapavalinnat.

Epäuskosta puhuttaessa käytetään myös termejä kuten epäilys ja skeptisyys, jotka kytkeytyvät laajemmin lähdekritiikkiin ja vapaaseen pohdiskeluun.