epäselvyydestä

Epäselvyys tarkoittaa tilaa, jossa jokin viesti, ohje tai tilanne ei ole ymmärrettävä tai merkitys on tulkinnanvarainen. Sitä esiintyy sekä puheessa että kirjoitetussa tekstissä, ohjeissa, tekniikassa ja oikeudellisissa teksteissä. Epäselvyys voi ilmetä sanallisesti sekä visuaalisesti, esimerkiksi epäselvissä ohjeissa, ristiriitaisessa terminologiassa tai puutteellisissa taustatiedoissa. Se lisää väärinymmärryksen riskiä ja hankaloittaa päätöksentekoa.

Etymologia: epäselvyys muodostuu etuliitteestä epä- ja sanasta selvyys, joka tarkoittaa selkeyttä. Näin epäselvyydestä puhuttaessa viitataan asioihin, joiden merkitys ei ole selvä. Sana taipuu muodoissaan kuten epäselvyydestä, epäselvyyttä.

Syyseikat: tyypillisiä epäselvyyden lähteitä ovat monimutkainen tai tekninen kielenkäyttö, epäselvä määrittely tai termienkäyttö, ristiriitaiset tiedot, epäjohdonmukainen rakenne sekä puutteellinen taustatieto. Työn- ja lainsäädäntöviestinnässä epäselvyys voi ilmetä pykälien tulkinnanvaraisuutena; teknisissä ohjeissa epäselvät lauseet vaikeuttavat toiminnan oikeaa suorittamista.

Vaikutukset ja hallinta: epäselvyys voi johtaa virheisiin, lisäkustannuksiin ja turvallisuusriskeihin sekä heikkoon päätöksentekoon. Seuraavista keinoista voidaan vähentää epäselvyyksiä: selkeä kielenkäyttö, määritelmäluettelot, esimerkit, visuaaliset apuvälineet sekä käyttäjätestaus ja palaute. Myös johdonmukainen termien käyttö ja rakenne auttavat.

Yhteenveto: epäselvyydestä puhuttaessa kyse on tiedon ymmärrettävyyden ongelmasta, jota voidaan pienentää suunnitelmallisesti parantamalla viestintää ja tarkentamalla ohjeita.