epäkovalenttisista

Epäkovalenttisista sidoksista (engl. *noncovalent bonds*) viitataan molekyylien välisiin vuorovoimaisiin vuorovaikutuksiin, jotka eivät perustu elektroniparien jakamiseen kuten kovalenttisissa sidoksissa. Nämä sidokset ovat yleensä heikompia kuin kovalenttiset tai ioniset sidokset, mutta niillä on merkittävä rooli biologisten molekyylien rakenteessa ja toiminnassa.

Epäkovalenttisia sidoksia ovat muun muassa vesipitoisten ympäristöjen yhteydessä tärkeät vesipitoiset vuorovaikutukset, kuten vesipitoiset sidokset (hydrogen bonds), dipoli-dipoli- ja ion-dipoli- vuorovaikutukset sekä van der Waalsin voimat. Vesipitoiset sidokset syntyvät, kun vetyatomi, joka on sidottu elektronegatiiviseen atomiin (esimerkiksi happi tai typpi), vuorovaikuttaa toisen elektronegatiivisen atomin kanssa. Nämä sidokset ovat tärkeitä esimerkiksi DNA:n kaksoiskierteen rakenteessa ja proteiinien kolmiulotteisessa muotoon kääntymisessä.

Van der Waalsin voimat puolestaan koostuvat lyhytaikaisista dipolien välisistä vuorovaikutuksista, kuten Londonin dispersiovoimista, jotka vaikuttavat molekyylien välillä ilman pysyviä dipoleja. Nämä heikot vuorovaikutukset ovat tärkeitä esimerkiksi molekyylien aggregaatioissa ja biologisten kalvojen rakenteessa.

Epäkovalenttiset sidokset mahdollistavat molekyylien väliset spesifiset vuorovaikutukset, jotka ovat olennaisia esimerkiksi entsyymien ja niiden substraattien vuorovaikutuksessa sekä lääkeaineiden sitoutumisessa kohdemolekyyleihin. Heikkoudestaan huolimatta ne ovat usein välttämättömiä biologisten prosessien säätelyyn ja stabiloimiseen.