ensihoitolääkkeisiin

Ensihoitolääkkeet ovat lääkkeitä, joita ensihoitohenkilöstö käyttää akuuttien ja henkeä uhkaavien tilanteiden hoidossa ennen potilaan saapumista sairaalaan. Niiden tarkoituksena on vakauttaa potilaan tila, lievittää oireita ja ehkäistä tilan pahenemista kuljetuksen aikana. Valikoima ensihoitolääkkeitä vaihtelee suuresti maittain ja jopa alueittain ensihoidon käytäntöjen ja lainsäädännön mukaan. Tyypillisesti ensihoitolääkkeet jaetaan eri käyttötarkoitusten mukaan.

Yleisimpiä ensihoitolääkkeitä ovat kivunlievitykseen käytettävät aineet, kuten opioidi-analgeetit, joita annetaan esimerkiksi murtumien tai suurten vammojen yhteydessä. Akuuttiin hengitysvaikeuteen käytetään usein happea ja tarvittaessa bronkodilataattoreita. Sydänperäisissä hätätilanteissa, kuten sydänkohtauksessa tai rytmihäiriöissä, voidaan käyttää esimerkiksi nitroglyseriiniä, aspiriinia tai rytmihäiriölääkkeitä.

Anafylaktisen reaktion eli vakavan allergisen reaktion hoidossa keskeinen lääke on adrenaliini. Diabeetikoilla matalan verensokerin hoitoon käytetään glukoosia. Lisäksi ensihoitolääkkeisiin voi kuulua lääkkeitä pahoinvoinnin ja oksentelun lievitykseen, epilepsiakohtausten hoitoon sekä rauhoittavia aineita aggressiivisten tai ahdistuneiden potilaiden tilanteen hallitsemiseksi.

Kaikkien ensihoitolääkkeiden käyttö edellyttää tarkkaa harkintaa, annostelua ja potilaan tilan jatkuvaa seurantaa. Ensihoitajilla on erityiskoulutus lääkehoitojen toteuttamiseen ja he noudattavat aina tarkkoja hoito-ohjeita ja protokollia. Lääkkeiden säilytys ja hallinnointi ovat myös tarkasti säädeltyjä ensihoidon toiminnassa.