enimmäiskuormaa

Enimmäiskuormaa on insinööritieteissä käytetty termi, jolla tarkoitetaan suurinta kuormaa, jota jokin rakenne, osa tai järjestelmä on suunnittelun mukaan tarkoitettu sietämään tietyissä olosuhteissa ilman rakenteellista epäonnistumista tai merkittävää toiminnan heikkenemistä. Se kuvaa siis maksimaalista kapasiteettia, jota ei ole tarkoitus ylittää normaalissa käytössä.

Enimmäiskuormaa käytetään useissa teknisissä konteksteissa, kuten rakennusten, siltojen, koneiden ja laitteiden suunnittelussa. Siihen liittyy sekä staattinen että dynami­minen kuormitus ja se voidaan määritellä yksittäisen osan tai kokonaisuuden kantavuuden näkökulmasta. Enimmäiskuormaa vastakkainasettuu usein palvelukuormaan (käyttökuorma), joka kuvaa normaalia, jatkuvaa käyttöä varten sallittua kuormitustasoa. Suunnittelussa enimmäiskuormaa arvioidaan yhdistellen materiaalin lujuutta, geometriaa, tukipisteitä sekä käytettävissä olevia turvallisuusmarginaaleja.

Määrittely tapahtuu laskennallisesti ja/tai kokeellisesti. Käytännössä suunnittelija käyttää standardeja ja kuormituskantauksia sekä mahdollisesti kiertomaisuutta, ilman että rakenteeseen kohdistuu toiminnallisesti epätoivottuja rasituksia. Enimmäiskuorman ylittäminen voi johtaa muodonmuutoksiin, murtumaan tai muihin rakenteellisiin epäonnistumisiin, sekä turvallisuuteen liittyviin riskeihin. Myös ikä, korroosio, väsymys ja äkilliset kuormitukset voivat pienentää todellista kapasiteettia suhteessa suunniteltuun enimmäiskuormaan.