energialainsäädäntöön

Energialainsäädäntöön viittaa säädösten ja sääntelyn kokonaisuus, joka koskee energian tuotantoa, siirtoa, jakelua, kauppaa ja kulutusta. Sen tarkoituksena on varmistaa energian toimitusvarmuus, kilpailu markkinoilla, ympäristönsuojelu sekä kuluttajansuoja. Lainsäädäntö kattaa sekä kansalliset lait että niihin liittyvät viranomaismääräykset ja ohjeistukset sekä EU:n ja kansalliset säädökset.

Keskeiset osa-alueet ovat energian tuotanto- ja markkinarakenne sekä siirto- ja jakeluverkkojen sääntely; hinnan muodostumisen pelisäännöt; energiatehokkuus ja rakennusten sekä teollisuuden energian säästötoimenpiteet; uusiutuvan energian tukijärjestelmät ja päästövähennystoimet; energia- ja ympäristöturvallisuus sekä jäte- ja päästönvalvonta; kuluttajansuoja sekä tiedonanto- ja sopimusvapaus.

Kansallinen energialainsäädäntö noudattaa EU:n energiakokonaisuuden puitteita sisämarkkinoiden toimivuuden, kilpailulainsäädäntöön sekä ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden osalta. EU-direktiivit ja -asetukset implementoidaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja energian hallintaa valvovat viranomaiset, kuten Energiavirasto, myöntävät toimilupia sekä seuraavat noudattamista.

Käytännössä energialainsäädäntö vaikuttaa energian tuotantokustannuksiin, toimitusvarmuuteen, ympäristövaikutuksiin sekä kuluttajien oikeuksiin ja mahdollisuuksiin valita palveluntarjoajansa.