endosymbioosit

Endosymbioosi on erikoistunut symbioosin muoto, jossa yksi organismi elää toisen organismin sisällä. Tällainen suhde voi olla hyödyllinen, haitallinen tai neutraali molemmille osapuolille. Erityisen merkittävä endosymbioosin muoto on endosymbioottinen teoria, joka selittää monien aitotumaisten solujen (eukaryoottien) soluelinten, kuten mitokondrioiden ja kloroplastien, alkuperän.

Teorian mukaan mitokondriot kehittyivät aikoinaan vapaasti eläneistä aerobisista bakteereista, jotka joutuivat fagosytoosin kautta suuren isäntäsolun sisälle. Sen sijaan, että isäntäsolu olisi sulattanut ne, bakteerit alkoivat elää symbioottisessa suhteessa. Bakteerit hyötyivät suojasta ja ravintoaineista, ja ne puolestaan tuottivat isäntäsolulle energiaa aerobisen respiraation avulla. Vastaavasti kloroplastit, jotka vastaavat kasveissa ja levissä yhteyttämisestä, uskotaan kehittyneen syanobakteereista samankaltaisen endosymbioottisen prosessin kautta.

Tätä teoriaa tukevat useat todisteet. Mitokondriot ja kloroplastit ovat kooltaan ja rakenteeltaan samankaltaisia kuin bakteerit. Niillä on myös oma, rengasmainen DNA, joka eroaa tumassa olevasta DNA:sta ja muistuttaa bakteerien DNA:ta. Lisäksi ne lisääntyvät jakautumalla, samalla tavalla kuin bakteerit, ja niiden ribosomit ovat samankaltaisia kuin bakteerien ribosomit. Näiden soluelinten ympärillä oleva kalvo saattaa olla peräisin isäntäsolun membraanista, joka ympäröi bakteeria fagosytoosin aikana. Endosymbioosin merkitys elämän evoluutiossa on valtava, sillä se mahdollisti monimutkaisempien ja energiatehokkaampien solujen synnyn, mikä loi pohjan monisoluisille eliöille.