emuloimisessa

Emulointi tarkoittaa toisen järjestelmän toiminnan jäljentämistä käyttämällä toista järjestelmää. Tavoitteena on mahdollistaa ohjelmiston tai kokonaisen laitteiston ajaminen silloin, kun natiivin järjestelmän käyttö ei ole mahdollista.

Emulaatio voidaan jakaa täysjärjestelmäemulointiin sekä ohjelmiston tai käyttöliittymän emulointiin. Täysjärjestelmäemulointi jäljittelee sekä CPU:n että muistirakenteen ja I/O-järjestelmät, kun taas pienemmissä tapauksissa keskitytään tietyn ohjelman rajapintojen tai käyttöliittymien jäljittelyyn. Teknisesti emulaattori sisältää CPU-emulaation (tulkkaus tai dynaaminen uudelleenkääntäminen), muistinhallinnan sekä I/O- ja laiteperiferioiden emulaatiot.

Käyttöesimerkkejä ovat retropelien pelaaminen, ohjelmistojen säilyttäminen ajan saatossa, kehitysympäristöt ja järjestelmäkehitys. Suosittuja esimerkkejä ovat videopelejä varten suunnatut emulaattorit, kuten Dolphin (GameCube/Wii), PCSX2 (PlayStation 2) ja MAME (arcade). Lisäksi yleisempiä järjestelmäemulaatioita kehitetään projektien kuten QEMU ja Bochs.

Haasteet: emulaation tarkkuus versus suorituskyky; ajoituksen ja laitteistoperiferioiden oikea toiminta; emulointi voi vaatia huomattavaa resursseja; joissakin tapauksissa täydellinen natiivi toiminta on mahdotonta tai laitonta esimerkiksi BIOS- tai ROM-aineistojen lisenssien takia.

Oikeudelliset näkökohdat ja säilyttämisen dilemma; monissa maissa BIOS, ROM-tiedostot sekä laiteohjelmisto ovat tekijänoikeuden alaisia. Emuloijien tarkoituksena on yleisesti dokumentoida ja säilyttää vanhaa ohjelmistoa sekä laitteistoa, mutta lailliset sovellukset vaihtelevat paikallisesti.