eläinkannan

Eläinkanta on tietyn alueen eliöiden (useimmiten saman lajin) yksilöiden kokonaismäärä sekä sen rakenne ja geneettinen monimuotoisuus. Termillä korostetaan populaation tilaa alueellisessa mittakaavassa ja sen dynamiikkaa eikä pelkästään lajin kokonaissuutta maailmanlaajuisesti. Eläinkantaa voidaan tarkastella sekä tilastollisesti että biologisesti: mukaan tulevat koon (N), tiheys, levinneisyys, ikä- ja sukupuolirakenne sekä lisääntymis- ja liikkeitä koskevat tiedot sekä populaation kehitys.

Mittaus ja seuranta: Eläinkantaa arvioidaan erilaisilla menetelmillä kuten kartoituksilla, merkkauksilla ja palautuksilla, kameraseurannalla sekä geneettisillä näytteillä. Pitkäjänteinen seuranta paljastaa trendejä, kuolleisuutta, lisääntymistä sekä alueiden välistä yhteyttä ja metapopulaatioiden dynamiikkaa.

Geneettinen näkökulma ja kestävyys: Tehokas populaatiokoko (Ne), geenivirta sekä geneettinen monimuotoisuus vaikuttavat kannan selviytymiseen ja sopeutumiskykyyn. Inbreedingin ja perinnöllisen vaihtelun hallinta on olennaista pitkän aikavälin kannalta.

Hallinta ja politiikka: Eläinkannan tila ohjaa luonnonvarojen käyttöä, riistanhoitoa ja suojelutoimia. Päätöksenteossa huomioidaan kannan koko ja rakenne, alueiden välinen yhteys sekä ekologinen kantokyky sekä uhat kuten elinympäristön fragmentoituminen, ilmastonmuutos ja taudit.

Esimerkkejä Suomessa: Suomessa eläinkantoja seurataan useiden laji- ja aluekohtaisten ohjelmien kautta viranomaisten ja tutkimuslaitosten, kuten Luke, SYKE ja Metsähallitus, toteuttamina. Tavoitteena on kannan tilan jatkuva monitorointi ja kestävä ylläpito.