eloonjäämismallit

Eloonjäämismallit, suomeksi eloonjäämismallit tai selviytymismallit, ovat tilastollisia menetelmiä, joita käytetään analysoimaan aikaa tapahtumaan asti. Tämä tapahtuma voi olla esimerkiksi sairauden uusiutuminen, koneen rikkoutuminen tai asiakkaan poistuminen. Eloonjäämismallien keskeinen ajatus on tarkastella, kuinka kauan tietty ryhmä tai yksilö kestää ennen kuin haluttu tapahtuma sattuu.

Yksi keskeisimmistä eloonjäämismalleista on Kaplan-Meier-estimaattori, joka kuvaa eloonjäämisen todennäköisyyttä eri aikoina. Se ottaa huomioon sensuroidut havainnot, eli tapaukset, joissa tapahtuma ei ole vielä sattunut analyysin päättyessä. Toinen merkittävä malli on Coxin regressiomalli, joka mahdollistaa selviytymisajan riippuvuuden tutkittavien muuttujien, kuten potilaan iän tai hoitomuodon, vaikutuksesta.

Eloonjäämismalleja käytetään laajasti eri aloilla. Lääketieteessä niitä hyödynnetään esimerkiksi syöpähoitojen tehokkuuden arvioinnissa ja potilaiden ennusteiden määrittämisessä. Tekniikassa niillä voidaan ennustaa laitteiden käyttöikää ja suunnitella huoltotoimenpiteitä. Myös rahoitusalalla ja sosiaalitieteissä eloonjäämismalleilla voidaan analysoida esimerkiksi yritysten elinkaarta tai asiakassuhteiden kestoa. Mallien avulla pyritään ymmärtämään paremmin ajan kulun vaikutusta eri ilmiöihin ja tekemään informoituja päätöksiä.