elokuvakerrontaan

Elokuvakerronta viittaa elokuvan keinoin kerrottuun tarinaan ja sen rakenteeseen. Siihen sisältyy sekä tarinan sisältö että sen ilmaisullisten keinojen kautta välitetty kertomus. Elokuvakerronta rakentuu käsikirjoituksesta, ohjauksesta, kuvaamisesta, leikkauksesta ja äänisuunnittelusta, ja sen tavoitteena on välittää tapahtumia, motivaatiota ja teemoja selkeästi sekä vaikuttavasti.

Kertomuksen keskeiset elementit ovat narratiivinen rakenne, näkökulma ja aikataulu. Näkökulma voi olla ulkoinen tai sisäinen (fokalisaatio), ja kertomuksen ääni voi olla diegeettinen tai ei-diegeettinen. Aikakäsittelyyn vaikuttavat takautumat, ennakot ja ei-lineaarinen aika sekä tilan rakentuminen. Tutkittavina työkaluina käytetään käsikirjoitusta, ohjauksen päätöksiä, kuvaa ja leikkausta sekä äänimaailmaa.

Tekniset keinot muovaavat kertomista: kuva, leikkaus, lavasteet ja näyttelemisen suoritus sekä ohjaajan ja kuvaajan ratkaisut määrittävät, miten tarina ilmenee. Montaasit ja sommittelu luovat yhteyksiä sekä rytmittävät ajankäyttöä. Äänimaailma, musiikki, äänitehosteet ja dialogi syventävät tunnekokemuksia ja tulkinnanvaraista sisältöä. Kertomus voi nojata sisäiseen näkökulmaan, diegeettiseen tai ei-diegeettiseen kerrontaan sekä taustasymboliikkaan.

Rooli ja merkitys: Elokuvakerronta muovaa katsojan kokemusta ja on keskeinen osa sekä perinteisiä että kokeellisia elokuvia. Se heijastaa kulttuurisia, historiallisia ja teknisiä konteksteja sekä tarjoaa välineitä teemojen esitsemiseen ja merkitysten tulkintaan. Alkuperäinen tarina voidaan kertoa monin eri tavoin, ja pienet muutokset kertomus- ja kerrontatavassa voivat muuttaa tulkintaa suuresti.