elokuvakerronnassa

Elokuvakerronta tarkoittaa tarinan esittämistä elokuvan keinoin. Se rakentuu kuvan, äänen, leikkauksen ja rytmin varaan, eikä pelkästään kirjoitetun kerronnan kautta. Katsoja saa käsityksensä tapahtumista sekä hahmojen toiminnasta että ympäristön ja tilanteen merkityksestä, ja kokemusta ohjaa elokuvan diegeettinen maailma sekä katsojalle suunnattu äänimaailma.

Kertomuksen näkökulma ja kertoja: elokuvassa voi olla ulkopuolinen tai sisäinen näkökulma, ja katsoja saa tietoa kameran katselukokemuksen kautta. Kronologia voi olla lineaarinen tai rikkoutua ei-kronologisesti, esimerkiksi flashbackeilla, flash-forwards-esiintymillä tai rytmin kautta. Epäluottava kertoja on yleinen keino haastaa tulkinta.

Kertomuksen keinoja: leikkaus, kuvakulmat ja -koko, kameran liikkeet, valaistus sekä värimaailma muodostavat tarinan muodon. Äänimaailma—diegeettinen (puhuttu ääni, ympäristöäänet) ja ei-diegeettinen (musiikki, kommentaarit)—ohjaa tunteita ja jännitettä. Montaasi, rytmin vaihtelut ja toistot auttavat kertomaan ajan ja tilan suhteita.

Rooli ja vaikutus: elokuvakerronta ohjaa katsojan ymmärrystä, luo teemamotiiveja ja tukee tarinan merkityksiä. Valinnat kertojan äänessä, aikamuodossa, tilan esittämisessä ja välittämässä tiedossa muovaavat kokemusta sekä luovat jatkuvan vuorovaikutuksen katsojan kanssa.