elektroniputken

Elektroniputki on vakuumiputki, jonka sisällä sähkövirtaa säädellään thermionisen emission avulla. Lämmitetty katodi vapauttaa elektroneja vakuumiin, ja ne liikkuvat kohti kohti positiivisesti varattua anodia. Sähkövirtaa ohjataan ohjausverkolla (grid), joka sijoittuu katodin ja anodin väliin; pienikin jännite ohjausverkossa voi vaikuttaa huomattavasti anodivirtauksiin. Joissakin malleissa on lisäksi lisäverkkoja, kuten suojaverkko, mikä parantaa suorituskykyä ja vakaata toimintaa suurissa jännitteissä. Putket luokitellaan tyypillisesti triodeihin, tetroideihin ja pentodeihin ohjausverkkojen lukumäärän mukaan.

Historia ja kehitys: elektroniputkien kehitys alkoi varhaisessa 1900-luvulla. Flemingin diodi (vuosikymmentä 1904) ja sen jälkeen kehitetty triode (esim. Lee De Forest vuonna 1906–1907) mahdollistivat signaalin voimistamisen ja säätelyn sähköisesti. Tämä johti radioiden, televisioiden ja varhaisten tietokoneiden kehittymiseen. Vuosisadan edetessä monimutkaisemmat putkityypit paransivat suorituskykyä muun muassa vahvistuksessa, oscillator- ja RF-sovelluksissa sekä logiikassa.

Nykyisin elektroniputket ovat suurin piirtein korvautuneet transistorien ja integroitujen piireiden avulla, mutta niitä käytetään yhä tietyissä sovelluksissa. Erityisesti audiofiilisten putkivahvistimien sekä joissakin radio- ja korkeajännitteen RF-laitteissa elektroniputket tarjoavat tietynlaisen äänenlaadun tai luotettavuuden, jota osa käyttäjistä arvostaa.