elastomeeripinnoitteet

Elastomeeripinnoitteet ovat elastomeriperustaisista polymeereistä valmistettuja pinnoitteita, joiden pääominaisuutena on joustava, kestävä suojakerros alustoille. Ne sallivat taivutukset ja liikkuvat liitokset sekä tarjoavat hyvän iskukestävyyden sekä kulutus- ja kemikaali- sekä kosteudenkestävyyden. Elastomeeripinnoitteita käytetään sekä teollisuudessa että infrastruktuurissa, joissa alustan liike ja altistuminen kulumiselle ovat yleisiä.

Yleisimmät raaka-aineet ovat polyurethane-elastomeerit, silikonipohjaiset elastomerit, polyurea sekä EPDM- ja fluoropohjaiset elastomeerit. Polyurea- ja polyurethane-järjestelmät tarjoavat nopean kovettumisen ja erinomaisen kulutuskestävyyden; silikonit säilyttävät kimmoisuuden ja hyvän lämpötilankeston; EPDM soveltuu kosteisiin ja lämpötilavaihteluihin sekä UV-säteilyn kestävyyteen; fluoropohjaiset elastomeerit tarjoavat parhaan kemikaalien ja öljyjen kestävyyden.

Käyttömenetelmät vaihtelevat: kaksikomponenttiset ruiskutettavat pinnoitteet, upotus-, maalaus- tai dispersiopohjaiset järjestelmät sekä UV- tai radiatiivisesti kovettuvat. Alustan esikäsittely ja primointi ovat tärkeitä tarttuvuuden varmistamiseksi. Vesipohjaiset ja liuotinpohjaiset pinnoitteet ovat yleisiä, ja valinnassa on huomioitava ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset.

Edut ovat elastisen kerroksen tarjoama iskunkestävyys sekä veden, öljyjen ja monien kemikaalien kestävyys; mahdollisuus säätää kovuutta. Rajoituksia ovat matalampien kovuuksien mahdollinen alhainen kulutuksen kesto korkeissa lämpötiloissa, UV-säteilyn sietokyky vaihtelee elastomeerityypin mukaan sekä kustannukset ja ympäristövaikutukset, erityisesti solventtipohjaisissa järjestelmissä.

Testaus ja standardit: tartuntakokeet, kovuus (Shore), kulutuskestävyys (esim. TABER) sekä kemikaalien kestävyys ja iskulujuus.