elastinmäärän

Elastinmäärä viittaa kudoksessa olevan elastin-proteiinin kokonaismäärään. Elastin muodostaa venyvän verkoston, joka antaa side- ja tukikudoksille kimmoisuuden ja palautuvuuden. Elastinmäärä vaihtelee suuresti eri kudoksissa: valtimoissa ja keuhkoissa sitä on runsaasti, kun taas dermiksessä sekä nivelsiteissä elastin on pienempi. Myös ikä vaikuttaa: elastin tuotanto vähenee ja kuitujen rakenne voi haurastua, mikä heikentää kudosten elastisuutta.

Määrää voidaan arvioida sekä histologisesti että biokemiallisesti. Histologisissa tutkimuksissa elastiin voidaan visualisoida erityisillä värjäysmenetelmillä. Biokemiallisissa menetelmissä käytetään elastiinikytkentäaineita, kuten desmosiinia ja isodesmosiinia, jotka ovat elastiinin merkkiaineita ja joiden pitoisuudet voivat kuvastaa elastinmäärää. Immunoassay-menetelmät voivat myös tarjota kvantitatiivisen arvion.

Kliinisessä kontekstissa elastinmäärän vaihtelu vaikuttaa kudosten mekaanisiin ominaisuuksiin, kuten venyvyyteen ja palautuvuuteen. Poikkeukset elastinmäärässä esiintyvät esimerkiksi geneettisissä tiloissa kuten cutis laxa, sekä kroonisten tautien kuten tupakointiin liittyvän COPD:n yhteydessä, jolloin elastin hajoaminen heikentää keuhkojen elastisuutta. Elastinmäärän tutkimus on oleellista sekä perinnöllisten sairauksien ymmärtämisessä että tuki- ja liikuntaelinten sekä ihojen biokemiallisten ja mekanisten ominaisuuksien arvioinnissa.