elämäntyytyväisyyteen

Elämäntyytyväisyys on subjektiivisen hyvinvoinnin keskeinen ulottuvuus, jossa yksilö arvioi elämänsä kokonaisuutta ja sitä, kuinka tyytyväinen hän on elämäänsä. Käsitteen taustalla on ajatus, että ihmisen onnellisuus muodostuu sekä yleisestä hyvinvoinnin kokemuksesta että siitä, miten elämän eri osa-alueet vastaavat omia toiveita ja tavoitteita. Elämäntyytyväisyyden käsite kattaa muun muassa terveyden, ihmissuhteet, taloudellisen tilanteen sekä merkityksen ja tarkoituksen tunteen.

Tutkimuksissa käytetään yleisesti Satisfaction With Life Scale (SWLS) -mittaria, viiden kohdan asteikkoa, jolla muodostetaan kokonaispistemäärä. SWLS ja sen suomalaiset käännökset ovat vakiintuneita sekä kansainvälisessä että suomalaisessa tutkimuksessa. Muita mittareita ovat elämänlaadun kyselyt ja erilaiset elämäntyytyväisyyden indikaattorit. Arviointi on subjektiivista ja perustuu yksilön omaan arvioon elämästään.

Determinantit ja korrelaatit ovat sekä yksilöllisiä että rakenteellisia. Yksilötason tekijöitä ovat muun muassa persoonallisuus (esim. neuroottisuus ja ekstraversio), terveydentila, sopeutumiskyky sekä sosiaaliset suhteet. Rakenteellisia tekijöitä ovat taloudellinen turvallisuus, sosiaalinen tuki, työllisyys ja ympäristön tilat sekä kulttuuriset odotukset. Eri maiden välillä voi esiintyä kulttuurisia eroja määritellä elämäntyytyväisyyden asemaa ja sen mittaamisen tulkintaa.

Laajemmin elämäntyytyväisyydellä on yhteyksiä sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen sekä riippuvuuksiin ja riskikäyttäytymiseen. Se on käytännössä keskeinen indikaattori kansanterveystyössä ja hyvinvointipolitiikassa sekä kansainvälisissä vertailuissa.