ekspositiivista

Ekspositiivista on termi, jota käytetään kuvaamaan kielen tai tekstin luonnetta, joka pyrkii selittämään, määrittämään ja esittämään tietoa järjestelmällisesti ja neutraalisti. Ekspositiivinen kirjoittaminen painottaa faktuaalisuutta, käsitteiden tarkkaa määrittelyä sekä prosessien tai ilmiöiden kuvaamista siten, että lukija saa selkeän käsityksen aiheesta.

Tyypillisiä ekspositiivisen tekstin käyttötapoja ovat koulutusmateriaalit, tietosanakirjat, oppikirjat, ohjeet sekä tieteelliset ja raporttikirjoitukset. Näissä teksteissä tavoite on informoida tai selittää lukijalle, ei väittää tai vaikuttaa mielipiteisiin samalla tavalla kuin argumentatiivisessa tekstissä. Ekspositiivisen kirjoituksen keinoja ovat määritelmät, luettelot, esimerkit sekä syy-seuraus- tai prosessikuvaukset.

Ominaisuuksiin kuuluvat selkeä rakenne ja tavoiteltu objektiivinen sävy. Tekstissä käytetään usein kolmannen persoonan näkökulmaa ja preesens- tai ajanhenkistä ilmaisua, jotta väitteet tuntuvat yleispäteviltä. Siirtymät ja selkeät yhdyssanat auttavat loogista etenemistä: aiheesta toiseen siirtyminen, pääväitteiden tukeminen ja yhteenveto ovat tyypillisiä piirteitä.

Ekspositiivinen tyyli eroaa kuvailevasta ja kerronnallisesta kirjallisuudesta. Siinä painopiste on tiedon ja selityksen välittämisessä, ei niinkään yksilöllisten kokemusten kuvaamisessa tai tarinan kertomuksessa. Siten ekspositiivinen kielenkäyttö on keskeistä opetuksessa, akateemisessa kirjoittamisessa ja tietopalveluissa.