eksopolysakkaridien

Eksopolysakkaridit (EPS) ovat suurikokoisia polysakkarideja, joita mikro-organismit erittävät ulos solujensa ympärille. Ne muodostavat usein biofilmejä ja vaikuttavat mikrobien adheenssiin, suojautumiseen stressiltä sekä ympäristön viskositeetin ja koostumuksen säätelyyn. EPS-tuotantoa esiintyy bakteereissa, sienissä, mikroskooppisissa levissä ja joissain kasveissa.

EPS voi olla homopolysakkaridi tai heteropolysakkaridialkuinen polymeeri. Perusmonomeerit voivat olla glukoosi, galaktoosi, mannosa, rhamnosa sekä uronihappojen jäännökset. Rakenteissa voi olla haaroja ja erilaisia substituentteja, kuten asetyyli- tai pyruvaatti-ryhmiä, mikä vaikuttaa niiden fysikallisiin ominaisuuksiin.

Tuottajina tunnetaan esimerkiksi bakteereita kuten Xanthomonas campestris (josta valmistetaan xanthan-gum), Leuconostoc- ja Lactobacillus-lajeja sekä Rhizobium- ja Bacillus-sukuja. Sienet ja jotkin mikroaaltoprosessit tuottavat myös EPS:ää. Biosynteesi tapahtuu solulimassa ja erittyy solukalvon kautta; tuotannon säätely on monimutkaista ja riippuu ravinteista, ympäristötilanteesta sekä stressitekijöistä.

Luonnolliset tehtävät mukaan lukien adheenssi pintaan, biofilmin muodostus, veden ja ravinteiden sitominen sekä suoja patogeenisiä vaikutuksia vastaan. EPS vaikuttavat myös maaperän rakenteeseen, veden pidättämiseen ja hiilen kiertoon osallistumiseen.

Sovellukset ovat laajat: elintarvikkeissa EPS:t toimivat paksuntimina, stabilointiaineina ja geeliyttäjinä (esim. xanthan- ja gellan-ryhmät). Lääketeollisuudessa, kosmetiikassa ja bioplastien kehityksessä tutkitaan myös muita EPS-lajeja, kiinnittäen huomiota turvallisuuteen, tuotantokustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin.