eksitatoriset

Eksitatoriset synapsit ovat hermosolujen välisiä yhteyksiä, jotka lisäävät kohdesolun todennäköisyyttä laukaista toiminnan potentiaalin depolarisaation kautta. Niiden välittäjäaineena yleisimmin keskushermostossa toimiva glutamaatti vapautuu presynaptisesta terminaalista ja sitoutuu reseptoreihin postsynaptisesti.

Pääasiallinen eksitatorinen välittäjäaine keskushermostossa on glutamaatti, mutta perifeerisissä synapseissa eksitatorinen signaali voi välittyä asetyylikoliinin kautta neuromuskulaarisessa liitännässä. Eksitatoriset reseptorit jakautuvat ionotrooppisiin ja metabotrooppisiin. Ionotrooppiset AMPA-, NMDA- ja kainaat-reseptorit toimivat ligandivälitteisesti kationikanavina, jotka johtavat Na+ ja osin Ca2+ -aallonpäästöön postsynaptisesti. NMDA-reseptori vaatii depolarisaatiota Mg2+-blokista vapautuakseen, jolloin Ca2+ pääsee soluun ja käynnistää kalvojen sisäisiä signaalireittejä. Metabotrooppiset glutamaattireseptorit (mGluR) vaikuttavat G-proteiinivälitteisesti ja voivat tehostaa tai hillitä eksitatorista signaalia.

Sijainti ja rakenne: Eksitatoriset synapsit sijaitsevat tyypillisesti dendriittien pinnoilla ja muodostavat usein epäsymmetrisiä (Gray’s Type I) synapseja, joilla on suuri postsynaptinen tiiviste. Ne tuottavat EPSP:n (eksytoivia postynaptisia potentiaaleja), jotka voivat summata ajallisesti ja tilallisesti johtamaan toimintapotentiaalin syntyyn.

Funktion ja plastisuus: Eksitatorinen signaali mahdollistaa oppimisen ja muistiinpanon mekanismit, kuten LTP:n ja LTD:n, joissa NMDA-reseptorit ja kalciumin sisäänotto ovat keskeisessä roolissa.

Kliininen merkitys: Välittäjäaineiden tasapainon häiriöt voivat johtaa tai edistää tiloja kuten epilepsia, neurodegeneratiiviset sairaudet ja eksitotoksisuus, jossa liiallinen eksitatorisuus aiheuttaa soluvaurioita.