eikovalenttiseen

Eikovalenttinen (engl. *non-valentti-*) viittaa kemiallisten sidosten ja atomien välisiin vuorovaikutuksiin, jotka eivät perustu klassiseen kovalenttiseen sidokseen. Termi kuvaa tilanteita, joissa atomit tai molekyylit ovat lähellä toisiaan, mutta niiden välillä ei ole kovalenttista tai ionista sidosta. Näitä vuorovaikutuksia esiintyy usein fysikaalisissa olomuodon muutoksissa, kuten kaasujen kondensoitumisessa tai kiinteiden aineiden rakenteissa.

Eikovalenttiset vuorovaikutukset voivat olla esimerkiksi van der Waalsin voimat, jotka koostuvat dipoli-dipoli- ja dispersiovoimista. Näiden voimien voimakkuus on heikko verrattuna kovalenttisiin tai ionisiin sidoksiin, mutta ne ovat kuitenkin merkittäviä esimerkiksi biologisissa molekyyleissä, kuten DNA:ssa tai proteiineissa, joissa ne vaikuttavat rakenteen stabiliteettiin. Myös vesimolekyylien väliset vetysidokset, vaikka ne ovatkin kovalenttisten sidosten välisiä, ovat eikovalenttisia vuorovaikutuksia, koska ne eivät muodostu suoraan atomien välisistä elektronipareista.

Eikovalenttiset vuorovaikutukset ovat tärkeitä myös fysikaalisessa kemian ja materiaalitieteen alalla. Esimerkiksi inerttikaasujen väliset vuorovaikutukset selitetään näiden heikkojen voimien avulla. Lisäksi ne vaikuttavat aineiden ominaisuuksiin, kuten sulamispisteisiin, kiehumispisteisiin ja liukoisuuteen. Ymmärrys näistä vuorovaikutuksista on keskeinen esimerkiksi lääketieteessä, kemianteollisuudessa ja materiaalien kehittämisessä.