eikontaktityyppisiä

Eikontaktityyppisiä on suomalainen adjektiivi-ilmaisun muoto, joka tarkoittaa ei-kontaktityyppisiä asioita tai ilmiöitä. Sana muodostuu osista ei- (kieltävä etuliite), kontakt- (kontaktia, yhteyttä) sekä -tyyppisiä (-tyyppiä kuvaavasta adjektiivisesta taivutusmuodosta). Käyttöpäätelmä on, että kyseessä on luokitteluun viittaava määritelmä, jossa korostetaan, ettei kyseessä ole suora fyysinen kontakti.

Käyttö ja konteksti

Eikontaktityyppisiä-merkintää esiintyy lähinnä teoreettisissa teksteissä, joissa halutaan erottaa ilmiöt, menetelmät tai vuorovaikutustavat, jotka eivät vaadi fyysistä kontaktia. Termi on kontekstisidonnainen eikä sillä ole yhtä vakiintunutta, laajasti hyväksyttyä määritelmää. Se saattaa esiintyä muun muassa sociologian, psykologian, informaatioteknologian, fysiikan tai kasvatustieteen keskusteluissa, kun keskustellaan esimerkiksi etävaikutuksesta, etäviestinnästä tai muista ei-kontaktisiin toimintamalleihin viittaavista luokituksista.

Esimerkkilauseet ovat kuvailevia ja yleisluontoisia: eikontaktityyppisiä vuorovaikutusmuotoja tutkitaan usein etäviestinnän kontekstissa, ja eikontaktityyppisiä mittausmenetelmiä käytetään tilanteissa, joissa fyysistä yhteyttä ei voida tai tarvitse käyttää. Tarkka merkitys määräytyy kunkin tekstin tai alan terminologiasidonnaisuuden mukaan.

Lähteet ja vastineet

Termiä ei tiedetä olevan vakiintuneessa sanastossa kattavasti määriteltynä koko kielenalalla, ja käyttö vaihtelee. Vastaavat vastineet voivat olla esimerkiksi "ei-kontaktinen" tai "etä-"-tyyppiset käsitteet kussakin kontekstissa. See also: kontaktityyppinen, etävaikutus.