eikontaktimenetelmiä

Eikontaktimenetelmät eli ei-kosketukseen perustuvat mittaus- ja havainnointimenetelmät, joissa mittauskohdetta ei tarvitse koskea. Näillä menetelmillä voidaan selvittää esimerkiksi muoto, etäisyydet, pintakuviointi, lämpötila tai dynaamiset ilmiöt ilman suoraa kosketusta.

Tyypilliset alaluokat ovat optiset menetelmät, joihin kuuluvat lasertriangulaatio, structured light ja time-of-flight sekä fotogrammetria; infrapuna- eli lämpökuvantaminen (termografia) sekä dynaamisten ilmiöiden mittaukset laser Doppler vibrometrialla. Lisäksi röntgen- ja magneettikuvantaminen tarjoavat ei-kosketuksellisia kuvantamismenetelmiä.

Käyttökohteita ovat teollisuuden laadunvalvonta, pintojen topografian ja muodon mittaukset, materiaalitutkimus sekä lääketieteellinen kuvantaminen ja diagnostiikka.

Edut ja rajoitteet: etuja ovat se, ettei kosketusta vaadita, mikä tekee mittauksista turvallisia näytteille, herkästi kuumenneille tai hauraille sekä mahdollistaa nopean etämitkauksen. Rajoitteita ovat riippuvuus pinnan heijastavuudesta ja valaistuksesta, tarve suoralta näkyvyydeltä (line of sight), kalibrointivaatimukset sekä korkeampi kustannus ja asennuksen monimutkaisuus.

Esimerkkejä laitteista ovat laseretäisyysmittarit, optiset skannerit (structured light ja fotogrammetria), time-of-flight -järjestelmät sekä infrapuna- ja termografialaitteet; lisäksi laser Doppler vibrometrit mittaavat dynaamista liikettä ei-kontaktisesti.

Kehitys keskittyy parantamaan tarkkuutta, mittausnopeutta sekä kykyä toimia epälineaarisissa ympäristöissä ja pintojen vaihtelevilla heijastavilla ominaisuuksilla.