eiinvasiiviseen

Eiinvasiivinen (ja sen illatiivin muoto eiinvasiiviseen) on termi, jota käytetään lääketieteessä ja teknisissä yhteyksissä kuvaamaan menetelmiä, hoitoja tai tutkimuksia, jotka eivät vaadi kehon sisään tunkeutumista, viillelyä tai muuta kudosten rikkomista. Se vastakohtana invasiiviselle, jossa kehoon tehdään lävistiä, ruuvaaminen tai muu suora sisääntulo kilpailu. Eiinvasiiviset menetelmät voivat olla sekä diagnostisia että terapeuttisia.

Etymologisesti sana koostuu negatiivisesta etuliitteestä ei- sekä adjektiivista invasiivinen, joka pohjautuu latinan invasivus‑käsitteeseen. Suomen kielessäkin käytetään sekä muotoa eiinvasiivinen että kirjoitusasua ei-invasiivinen; merkitys on sama. Illatiivin muodossa eiinvasiiviseen annetaan suunta kyseisessä lauseessa esimerkiksi sanoihin hoitoon tai tutkimukseen.

Käyttöalueet ja esimerkit vaihtelevat. Diagnostisissa yhteyksissä yleisiä eiinvasiivisia kuvantamismenetelmiä ovat ultraääni (ultraäänitutkimus), magneettikuvaus (MRI) ja tietokonetomografia (CT) – kaikki tavanomaisesti ilman leikkauksia tai kehon sisäiseen tilaan pääsyä. Terapeuttisissa konteksteissa eiinvasiiviset vaihtoehdot voivat tarkoittaa hoitoja, jotka annetaan ulkoapäin tai ihon pinnalle ilman kirurgisia toimenpiteitä.

Edut ja rajoitteet. Eiinvasiivisilla menetelmillä on yleensä pienempi riski komplikaatioille, lyhyempi toipumisaika ja suurempi potilastyytyväisyys, mutta ne eivät aina sovellu kaikkiin tiloihin eikä niillä välttämättä saavuteta samaa hoitovarmuutta kuin invasiivisilla menetelmillä. Valinta riippuu potilaan tilasta, diagnoosista ja käytettävissä olevasta teknologia- ja osaamistasosta.

Katso myös: invasiiivinen, miniminvasiivinen.