duplexteräkset

Duplexteräkset ovat ruostumattomia teräksiä, joiden mikrostruktuuri koostuu sekä ferriitistä että austeniitistä vaiheesta. Näiden kahden faasin välinen balanssi on yleensä noin 40–60 prosenttia kummastakin, mikä antaa teräkselle ominaisuuksia, joita tavallisilla austenittisilla tai ferrittisillä teräksillä ei saavuteta.

Yleisiä koostumusominaisuuksia ovat korkea ristikorroosonkestävyys sekä hyvä mekaaninen lujuus. Tyypilliset kromipitoisuudet ovat noin 19–25 %, niissä on jonkin verran nikkeliä (noin 4–7 %) sekä usein molybdeenia (noin 2–4 %), ja joidenkin laatujen alussa on pieniä määristä typen (N) lisäämisiä. Pääasiallinen tarkoitus on vahvistaa sekä ferriittien että austeniittien vastustuskykyä, erityisesti kloridijäristössä, sekä parantaa lujuutta.

Ominaisuuksiltaan duplexteräkset yhdistävät hyvän lujuuden ja erinomaisen, kloridien aiheuttaman syöksy- ja laikukorroksenkeston. Ne ovat yleensä paremmin hitsattavia ja kustannustehokkaampia kuin vahvan austeniittiset teräkset, koska niissä on alhaisempi Ni-pitoisuus. Hyvä iskukestävyys alhaisissa ja keskikorkeissa lämpötiloissa sekä kohtalainen korroosionkestävyys korkeammissa lämpötiloissa ovat tavallisia etuja. Kuitenkin korkea lämpötilakäyttö asettaa rajoituksia: pitkäaikainen altistuminen 600–900 °C voi aiheuttaa piidi- tai sigma-faasien muodostumista, mikä heikentää lujuutta ja murtokestävyyttä.

Käyttökohteita ovat kemianteollisuus, öljy- ja kaasuputkistot, merelliset ja merellisen veden käsittely sekä desalinointilaitteet. Dupleksit voidaan luokitella tavallisiin duplex- ja super- duplex -laatuisiin sekä laajemmin lean- duplex luokkiin, joilla on erilainen koostumus ja kustannusperusteiset valinnat.