ferriitistä

Ferriitti on keraaminen magneettinen aine, joka koostuu raudan oksidista ja toisen metallin oksidista. Yleisimmät ferriitit ovat spinel-rakenteisia yhdisteitä, joiden yleinen kaava on AB2O4, missä A- ja B-kationit voivat olla erilaisia metalleja (esimerkiksi Zn, Mn, Ni, Mg, Co). Joissakin ferriteissä rakenne on hexagonaalinen. Ferriitit ovat tavallisesti sähkön eristeitä ja niillä on korkea resistiivisyys sekä ferrimagnettinen järjestys, mikä mahdollistaa magneettiset ominaisuudet ilman suuria sähköhäviöitä.

Luokitus ja käyttötarkoitukset: pehmeät ferriitit, kuten MnZn- ja NiZn-ferriittit, tarjoavat suurta magneettistä permeabiliteettia ja matalaa kourisuutta, ja niitä käytetään tehomuuntajissa, kytkimissä sekä EMI-suojauksessa. Kovammat ferriitit, kuten M-tyypin BaFe12O19 ja SrFe12O19, ovat suurella kourisyydellään ja soveltuvat pysyvien magneettien sekä magnetisen tallennuksen sovelluksiin, kuten pienkokoisiin moottoreihin, kaiuttimiin ja levyille.

Valmistus ja rakenne: Ferriitit valmistetaan tyypillisesti keraamisina seoksina; raudan oksidi yhdistetään toisen metallin oksidin kanssa, jauhe puristetaan muotteihin ja sintraantaan korkeassa lämpötilassa, jolloin muodostuu tiheä, keraaminen aine. Spinel-ferriiteissä A- ja B-kationien jako määrää magnetiset ominaisuudet, kun taas hexagonaaliset ferriitit muodostavat toisen ferriittiryhmän, jota käytetään erityisesti korkeataajuisissa sovelluksissa.