kromipitoisuudet

Kromipitoisuudet kuvaavat kromin määrää tietyssä näytteessä, kuten vedessä, maaperässä, eloperäisissä aineissa tai elimistössä. Kromi esiintyy useina hapetusasteina; tärkeimmät ovat kromi(III) Cr(III) ja kromi(VI) Cr(VI). Cr(VI) on veden liuoksessa usein liukoinen ja toksinen sekä karsinogeeninen, kun taas Cr(III) on yleensä vähemmän haitallinen. Kromin pitoisuuksien tulkinnassa voidaan puhua kokonaiskromin pitoisuudesta tai näiden kahden hapetusmuodon erillispitoisuuksista riippuen analyysimenetelmistä ja säädöksistä.

Sovellukset ja ympäristövaikutukset. Kromipitoisuuksiin vaikuttavat monet lähteet, kuten teollisuuslaitosten päästöt, metallinjalostus, kromituotteiden valmistus sekä pigmenttien ja tanniainesuolojen käyttö. Vesistöissä ja maaperässä kromin liikkuvuus ja hajoaminen riippuvat hapetustilasta sekä olosuhteista kuten pH-arvosta ja epäorgaanisista anioneista. Yleisiä pitoisuusyksiköitä ovat mg/L vedessä, mg/kg maaperässä sekä µg/g eli µg/g kun tarkastellaan biologisia näytteitä.

Mittaaminen ja sääntely. Pitoisuudet määritetään laboratorioanalyysimenetelmin, kuten AAS:lla (atomisoitu absorptio) tai ICP-OES/ICP-MS -menetelmin; Cr(VI) voidaan erottaa erikseen Cr(III):sta. Kansalliset ja kansainväliset ohjeistukset sekä raja-arvot vaihtelevat kohteen mukaan (vesistöt, juomavesi, maaperä) sekä käytön mukaan, ja ne ohjaavat monitorointia sekä riskinarviointia.

Puhdistus ja ehkäisy. Puhdistuksessa keskeistä on Cr(VI):n pelkistaminen Cr(III):ksi sekä sen poistaminen esimerkiksi adsorption-, ioninvaihto- tai kalvotekniikoilla sekä monivaiheisilla käsittelyprosesseilla.