dikromaattisuuden

Dikromaattisuus tarkoittaa värinäön tilaa, jossa silmässä on vain kaksi toimivaa kolmen konityypin sijaan. Tällöin värierottelu on heikentynyt, erityisesti punaisen–vihreän sekä sinisen–keltaisen välimaastoissa. Kolme konityyppiä ovat S-, M- ja L-konit, joiden toiminta yhdessä mahdollistaa normaalin värihavaintomme.

Yleisimmät muodot ovat protanopia (L-konien puuttuminen) ja deuteranopia (M-konien puuttuminen); harvinaisempi muoto on tritanopia (S-konien puuttuminen). Näissä tapauksissa silmässä puuttuu tai toimii poikkeavasti yksi konityyppi, mikä rajoittaa väriarvojen erottelua.

Perinnöllisyys: Dikromaattisuus on useimmiten X-kromosomien opsiinigeenien mutaatioihin liittyvää. Siksi se on yleisempi miehillä ja harvinaisempaa naisilla. Arvioiden mukaan protanopia tai deuteranopia esiintyy noin 1–2 prosentilla miehistä joissakin väestöissä; naisilla osuus on paljon pienempi.

Diagnoosi perustuu värinäkötesteihin, kuten Ishiharan värilevyihin sekä anomaloskooppiin tai Farnsworth D-15 -testiin. Tietokonepohjaiset testit voivat tarjota lisäinformaatiota konityyppien toiminnasta.

Vaikutukset arkeen: Väriin liittyvät tehtävät, kuten liikennemerkkien tulkinta ja värien erottaminen, voivat olla haastavia. Joidenkin ammattien valinnassa otetaan huomioon värinäön rajoitteet. Monet dikromaattiset ihmiset hyödyntävät vaihtoehtoisia vihjeitä ja tekstipohjaisia merkintöjä sekä teknisiä sovelluksia.

Hoito ja tutkimus: Ei ole parantavaa hoitoa. Joitakin värisuodattimia tai laseja markkinoilla voi olla, jotka voivat helpottaa erottelua joillakin värijakaumilla, mutta ne eivät korvaa normaalia värihäviötä. Tutkimus keskittyy genetiikkaan ja näön rehabilitointiin.