dikaryotinen

Dikaryotinen (dikaryon) tarkoittaa tilaa, jossa solussa on kaksi erillistä haploidista ydintä (n) samanaikaisesti. Tämä tila syntyy plasmogamian seurauksena, kun kaksi sienen compatibleä sienehyphaa yhdistävät cytoplasman, mutta ydinfuusio (karyogamia) ei tapahdu heti. Tuloksena on dikaryotinen mycelium, jossa solut sisältävät kahden eri ydinparin tuman.

Dikaryotinen vaihe on yleinen erityisesti Basidiomycota- ja monissa Ascomycota-sienissä, eikä sitä esiinny kaikissa sienryhmissä. Dikaryotinen mycelium voi olla pitkäikäinen ja muodostaa itiöemiä, vaikka ytimet pysyvät edelleen erillisinä. Joissakin sienissä soluja vahvistavat rakenteet auttavat säilyttämään dikaryootin tilan solunjakautuessa.

Karyogamia tapahtuu myöhemmin, yleensä basidiumissa tai asciissa, jolloin kaksi ydintä fuusioituu muodostamaan diploidin (2n) tumaan. Tämä diploidi etenee meioosin kautta, jolloin syntyy haploideja itiöitä (basidiospooreja tai ascospores). Dikaryotinen vaihe on siten olennaisesti seksuaalisen lisääntymisen välivaihe, joka edistää geneettistä monimuotoisuutta ennen tumien fuusioa.

Merkitys ja vaikutus: dikaryotinen tila mahdollistaa erilaisten yksilöiden yhdistymisen ilman välitöntä tumien fuusioa, mikä voi lisätä perinnöllistä variaatiota ja sopeutumiskykyä. Esimerkkeinä ovat monet basidiomycotiset ja ascomycotiset sienet, joiden elinkaari sisältää pitkän dikaryotisen vaiheen ennen karyogamian ja meiosin tapahtumaa.