digitaaliarkistointi

Digitaaliarkistointi on pitkäjänteistä digitaalisin materiaalin säilyttämistä ja hallintaa siten, että materiaali pysyy käytettävissä ja luotettavana myös tulevaisuudessa. Se kattaa digitaalisten asiakirjojen, kuvien, äänitteiden, videoiden sekä tutkimus- ja dataset-tiedostojen tallentamisen, suojaamisen, metatietojen tallentamisen ja käytön hallinnan. Tavoitteena on turvata aitous, luettavuus ja saavutettavuus sekä noudattaa oikeudellisia ja eettisiä vaatimuksia.

Prosessi perustuu digitaaliarkistoinnin viitekehyksiin kuten OAIS, jossa aineistojen ingesti, säilytys ja käyttö muodostavat kokonaisuuden. Keskeisiä toimia ovat bitin käytön varmistaminen (checksum-verification), tietojen säilyvyyden suunnittelu, formaattien hallinta sekä mahdolliset formaattimuunnokset tai emulointi. Metatietojen hallinta on keskeistä; preservation metadata (esim. PREMIS) sekä rakennus- ja kuvausmetadata helpottavat hakua ja palauttamista.

Tallennusympäristöt pyritään suunnittelemaan redundanssiisiksi ja säännellyiksi, ja aineistot tallennetaan kirjastoihin, arkistoihin tai tutkimuslaitosten digitaalisille arkistoille. Prosessissa huomioidaan oikeudet, yksityisyys ja käytön rajoitukset sekä suunnitellaan käyttöliittymät ja käyttöoikeudet.

Digitaaliarkistoinnin haasteisiin kuuluu tekninen vanhentuminen, tallennuskapasiteetin kustannukset sekä standardien ja parhaiten käytäntöjen ylläpito. Hyödyt ovat kuitenkin pitkäaikainen pääsy kulttuuriin ja tutkimukseen, aitouden säilyminen ja luotettavuus riippumatta teknisestä ympäristöstä.