diatonisen

Diatoninen tarkoittaa musiikissa sekä sävel- ja sointijärjestelmää että sävellysten sävelkorkeuksien sarjaa, joka esiintyy oktaavissa toistuvana. Siihen kuuluu seitsemän peräkkäistä säveltä, jotka muodostavat diatonisen asteikon. Diatoniset sävelet voivat kuulua duuria tai mollia, ja niistä johtuvat modaaliset variaatiot.

Duurin asteikko rakennetaan kaavalla kokonais-askel, kokonais-askel, puoliväli, kokonais-askel, kokonais-askel, kokonais-askel, puoliväli. Esimerkki: C–D–E–F–G–A–B–C. Luonnollinen molli seuraa samaa rakennetta aloittaen sen matalammalta seitsemännen sävelen kohdalla: kokonais-askel, puoliväli, kokonais-askel, kokonais-askel, puoliväli, kokonais-askel, kokonais-askel.

Diatoninen järjestelmä sisältää myös modaaliset variaatiot: seitsemän modia, jotka voidaan muodostaa samoista sävelistä erilaiseen järjestykseen asettamalla, mukaan lukien Ionian, Dorian, Phrygian, Lydian, Mixolydian, Aeolian ja Locrian.

Diatoninen harmonia rakentuu näiden asteikon sävellajeihin perustuvista soinnuista: I, ii, iii, IV, V, vi ja vii° triadit. Näiden sointuvoimat ja niiden antamat toiminnot muodostavat länsimaisen tonaalisuuden perusrunkoa.

Käytöltään diatoninen eroaa kromatiikasta, jossa käytetään säveliä, jotka eivät kuulu diatoniseen asteikkoon. Diatoninen järjestelmä on keskeinen pohja useissa musiikin tyyleissä, mukaan lukien klassinen, kansanmusiikki sekä monet pop- ja rock- sävellykset.