diagnostiikkakoodit

Diagnostiikkakoodit ovat tunnus- tai virhekoodijoukkoja, joita käytetään kuvaamaan laitteen, järjestelmän tai ohjelmiston tilaa sekä mahdollisia vikoja. Ne mahdollistavat nopean vianmäärityksen, tilan seurannan ja raportoinnin. Koodit voivat olla osittain standardoituja, mutta ne voivat myös olla valmistajakohtaisia tai toimialakohtaisia.

Ajoneuvoissa yleisintä on on-board diagnostics -järjestelmä, OBD. OBD-II-standardi määrittelee koodien rakenteen: kirjain ja neljä numeroa. P-koodit viittaavat voimanlähteen ongelmiin, B-koodit ajoneuvon runko- tai sisätiloihin, C-koodit alustan komponentteihin ja U-koodit sähköisiin verkkoihin. Esimerkkejä: P0300 osuu satunnaiseen/multiple-cylinder-vikaan, P0420 katalysaattorin tehokkuuden alittamiseen. Koodien tulkinta tapahtuu useimmiten lukijatyökalulla tai diagnostiikkasovelluksella, joka tarjoaa lisäksi lisätietoja ja mahdollisia toimenpiteitä.

Laajemmin diagnostikkakoodit kattavat myös muita aloja, kuten lääketiedettä, teollisuutta ja ohjelmistotekniikkaa. Esimerkiksi ICD-koodit luokittelevat lääketieteellisiä diagnooseja, kun taas ohjelmistojen virhekoodit auttavat vikujen jäljittämisessä lokitiedostoihin. Kansainväliset standardit, kuten ICD ja erilaiset ISO-standardeja, mahdollistavat tiedonvaihdon ja yhteentoimivuuden eri järjestelmien välillä.

Käytön perusidea on, että koodit tiivistävät monimutkaisen tilan yhteen tai muutamaan tunnisteeseen, joita seuraa lisätietooikeudet ja ohjeet vian ratkaisemiseksi. Koodit ovat usein lähtökohta tarkemmalle diagnosis-työlle, mutta yksi koodi ei aina yksiselitteisesti määritä syytä, vaan vaatii lisätutkimuksia.