depoottijännitteen

Depoottijännite on termi, jota käytetään kuvaamaan elektrodissa vallitsevan potentiaalin arvoa elektrolyyttiliuoksessa, jossa metallin tai muun aineen elektrodeposiittia alkaa muodostua. Käytännössä se tarkoittaa tilaa, jolloin elektrolyysissä tapahtuu katodinen depoositio, eli ionien järjestäytyminen ja metallin tarttuminen elektrodin pinnalle. Termiä käytetään lähinnä elektrolyyttiaineiden ja elektroiposisprosessien yhteydessä; yleisempiä vastineita ovat ”deposition potential” tai ”electrodeposition potential”.

Määrittäminen ja mittaaminen tapahtuvat usein elektrochemiallisten kokeiden avulla. Potentiaalikäyrät, kuten potentiodynaamiset tai syklivoltammetria-menetelmät, kuvaavat jännitteen ja virran suhdetta. Depoottijännite voidaan määritellä esimerkiksi pisteenä, jossa katodinen virta alkaa merkittävästi nousta (deposition onset), tai tietyllä määritellyllä virrantiheydellä, joka vastaa kertatyppistä depoosia. Arvo on prosessikohtainen eikä materiaalin vakio.

Faktoreita, jotka vaikuttavat depoottijännitteeseen, ovat ionien pitoisuus, pH, lämpötila, elektrolyyttikokomponenttien koostumus sekä elektrodin pinnan kunto ja materiaali. Lisäksi yli- ja alijännitteet sekä mahdollinen vety-ionivoimakoe vaikuttavat siihen, miten deposiittia muodostuu. Depoottijännitteellä on käytännön merkitystä esimerkiksi elektrolyyttipinnoitteiden laadun hallinnassa ja korroosioetan säätämisessä.

Termiä käytetään vähemmän yleisesti suomalaisessa kirjallisuudessa; yleisemmin puhutaan depoositiopotentiaalista, elektrodekposi-potentiaalista tai yksinkertaisesti depoosiopintaprotokollasta. Depoottijännite kuvaa kuitenkin tärkeää ilmiötä elektrolyysissä: millä potentiaalilla kertakertaisen depoosio alkaa muodostua.

---