depersonalisaatioderealisaatiohäiriötä

Depersonalisaatio-derealisaatiohäiriö (DDD) on käytännön tasolla psyykkinen häiriö, jossa henkilöllä esiintyy toistuvia tai pitkäaikaisia depersonalisaation ja/tai derealisaation kokemuksia. Depersonalisaatio tarkoittaa tunnetta siitä, että oma keho tai omat ajatukset tuntuvat ulkopuolisilta tai irtaantuneilta, kuin tarkkailisi itseään ulkopuolelta. Derealisaatio merkitsee, että ympäristö tuntuu epärealistiselta, unenomaiselta, kuvitteelliselta tai muuttuneelta. Tyypillisesti todellisuudentaju säilyy, ja potilas tietää, että kokemukset eivät vastaa todellisuutta, vaikka ne ovat häiritseviä ja ahdistavia.

Oireet voivat ilmetä yksittäisinä ilmiöinä tai sekä depersonalisaation että derealisaation ilmentyminä. Ne voivat aiheuttaa tunnekylmyyttä, ajantajun voimakasta muuttumista sekä toiminnan suunnan ja itsetuntemuksen heikentymistä. Oireet ovat yleensä pakottavia tai toistuvia, ja ne voivat johtaa merkittävään toimintakyvyn heikkenemiseen arjessa, koulussa tai työssä.

Onset tapahtuu usein nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa. Arvioiden mukaan DDD esiintyy yleisesti rekisteröitynä kohtalaisen harvinaisesti, ja siihen liittyy usein ahdistuneisuus, masennus tai traumaan liittyviä oireita. Diagnoosi on kliininen ja perustuu tarkkaan haastatteluun; laboratoriomittauksia tai kuvantamista ei käytetä diagnoosin varmentamiseen. Erona on muun muassa psykoottisiin häiriöihin, masennuksen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykoottisiin piirteisiin sekä päihteiden käyttöön liittyviin tiloihin.

Hoito keskittyy pääasiassa psykoterapiaan, erityisesti depersonalisaatio-derealisaatioon räätälöityyn kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan ja traumahoidon menetelmiin. Myös traumaan ja ahdistukseen liittyviä oireita voidaan hoitaa. Lääkkeistä ei ole kehitettyä erillistä, hyväksyttyä hoitoa DDD:lle, mutta niitä voidaan käyttää comorbid-tilojen (esim. masennus tai ahdistuneisuus) hoitoon. Ennuste vaihtelee; osalla oireet lievittyvät ajan mittaan, toiset kokevat pitkäkestoisia kärsimyksiä, ja hoitoon hakeminen sekä varhainen tuki voivat parantaa tulosta.