demagnetoitumiselle

Demagnetoituminen, tai demagnetointi, tarkoittaa magneettisen materiaalin magneettisen tilan heikkenemistä siten, että sen pysyvä magneettisuus vähenee tai poistuu osittain. Tämä ilmiö koskee sekä pysyviä magneetteja että ferromagneettisia aineita ja voi vaikuttaa moniin sovelluksiin, kuten työkaluisiin, moottoreihin, antureihin ja tallennusmedioihin.

Demagnetoitumisen taustalla ovat useat mekanismit. Lämpötilan nousu yli materiaalin magnetoituvuuden kestävyyden aiheuttaa termisen häiriön, joka suuntaa domainien asettelua kohti epäjärjestäytynyttä tilaa. Ulkoinen magneettikenttä voi muuttaa dominioiden suuntautumista vastakkaiseen tilaan, mikä vähentää netto-magnetoitumista. Mekaaninen rasitus, tärinä ja iskut voivat siirtää domainien reittejä tai aiheuttaa magnetisoitumisen uudelleenasettelua. Lisäksi vaihtuvien magneettikenttien vaikutuksesta tapahtuva degaussaus on suunniteltu nimenomaan demagnetisoimiseksi.

Seurauksena demagnetoitumisesta on usein heikentynyt magnetointikyky, pienentynyt retentioarvo ja muutokset laitteen toiminnassa. Esimerkiksi käytössä olevien magnettisten työkalujen ja moottoreiden tehokkuus voi heikentyä, ja tallennusmedioiden luotettavuus voi heikentyä, jos magnetoituminen muuttuu merkittävästi.

Demagnetoitumisen hallinta ja merkitsevät menettelyt liittyvät sekä valmistukseen että huoltoon. Demagnetointiin käytetään yleensä kaksi päämenetelmää: lämpötilaan perustuva demagnetointi (lämpödemagnetointi) sekä ulkoisen vaihtuvan magneettikentän aiheuttama degaussaus. Magneettisen tilan palauttamiseksi voidaan suorittaa remagnetointi, jossa materiaalille annetaan uusi haluttu magneettinen suunta. Demagnetoituminen on siten sekä luonnollinen prosessi että suunniteltu toimenpide monissa teollisuuden ja teknologian sovelluksissa.