deflaatioprosesseihin

Deflaatioprosessit ovat taloudellisia ilmiöitä, joissa yleinen hintataso laskee ajan myötä. Niitä seurataan usein kuluttajahinnan kehityksellä (CPI) sekä laajemmilla deflaatioindikaattoreilla. Deflaatio eroaa sekä tilapäisestä hintojen laskun hidastumisesta (disinflaatio) että yksittäisten tuotteiden hinnan alenemisestä.

Mekanisminsa rakentuvat yleensä kahdesta pääreitistä: kysyntädeflaatio ja tarjontaan liittyvä deflaatio. Kysyntädeflaatio syntyy kun kokonaiskysyntä supistuu, luotonanto vähenee ja epävarmuus kasvaa; kuluttajat ja yritykset voivat lykätä ostoja ja investointeja. Tarjontapohjainen deflaatio johtuu teknologian kehityksestä, tuotantokustannusten laskusta tai tarjonnan ylitarjonnasta. Lisäksi deflaatio voi johtua hintojen laskuun liittyvistä odotuksista, mikä vahvistaa kuluttajien ja yritysten pessimistisiä näkymiä.

Seuraukset: deflaatio nostaa velkojen reaalista arvoa, mikä rasittaa velallisia ja voi rajoittaa lainansaantia. Ostopäätökset ja investoinnit voivat viivästyä, kasvaa työttömyys ja heikentyä talouskasvu. Pitkittynyt deflaatio voi synnyttää deflaatiokierteen, jossa alentuneet hinnat ja epävarmuus vaikeuttavat elpymistä.

Politiikka: rahapolitiikalla pyritään torjumaan deflaatiota, esimerkiksi matalilla tai negatiivisilla koroilla sekä määrällisellä elvytyksellä. Finanssipolitiikalla voidaan tukea kysyntää julkisella kulutuksella ja investoinneilla. Deflaatiota on usein vaikeampi torjua kuin nostaa inflaatiota takaisin tavoitteisiin.

Esimerkkejä deflaatioprosesseista ovat Japanin 1990-luvun ja 2000-luvun alku sekä talouskriisien jälkeen koetut hintojen laskut Euroopassa. Näitä ilmiöitä tutkitaan jatkuvasti taloustieteessä.