deasetylaatiolääkkeiden

Deasetylaatiolääkkeet, eli deasetylaatiota estävät lääkkeet, ovat ryhmä lääkkeitä, jotka vaikuttavat asetyyliryhmien poistoon soluissa. Erityisesti ne estävät histonideasetylaaseja (HDAC), jotka ovat entsyymejä, jotka poistavat asetyyliryhmiä histoniproteiineista. Histonien deasetylaatio johtaa kromatiinin tiivistymiseen ja geenien ilmentymisen vähenemiseen. Estämällä tätä prosessia deasetylaatiolääkkeet voivat lisätä geenien ilmentymistä.

Tämä mekanismi tekee deasetylaatiolääkkeistä lupaavia syövän hoidossa. Estämällä HDAC-entsyymejä ne voivat palauttaa syöpäsolujen normaalin erilaistumisen ja lisätä apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa. Lisäksi ne voivat vaikuttaa angiogeneesiin eli uusien verisuonten muodostumiseen ja immuunivasteeseen. Useita deasetylaatiolääkkeitä onkin jo hyväksytty erilaisten syöpien, kuten lymfooman ja myelodysplastisen syndrooman hoitoon.

Deasetylaatiolääkkeitä tutkitaan myös muiden sairauksien hoidossa. Niiden potentiaalia on arvioitu muun muassa neurologisten sairauksien, kuten Alzheimerin taudin ja Huntingtonin taudin, sekä tulehdussairauksien ja sydän- ja verisuonitautien yhteydessä. Lääkkeiden käyttöön liittyy kuitenkin myös haittavaikutuksia, kuten väsymystä, pahoinvointia ja verenkuvan muutoksia, ja niiden käyttö vaatii tarkkaa seurantaa. Tutkimus deasetylaatiolääkkeiden vaikutusmekanismeista ja uusien käyttöaiheiden löytämiseksi on edelleen aktiivista.