Deasetylaatiolääkkeet

Deasetylaatiolääkkeet, tunnetaan myös deasetylaatioinhibiittoreina, ovat lääkeryhmä, joka vaikuttaa solujen toimintaan estämällä deasetylaatioentsyymien, erityisesti histonideasetylaasien (HDAC), aktiivisuutta. HDAC-entsyymit poistavat asetyyliryhmiä proteiineista, erityisesti histoneista, jotka ovat keskeisiä DNA:n pakkautumisessa ja geenien ilmentymisen säätelyssä. Kun HDAC-aktiivisuus estyy, asetyloituminen lisääntyy, mikä johtaa DNA:n "avoimempaan" rakenteeseen ja geenien transkription lisääntymiseen.

Tämä mekanismi tekee deasetylaatiolääkkeistä potentiaalisia hoitomuotoja erityisesti syövässä. Niiden on osoitettu voivan indusoida syöpäsolujen erilaistumista, apoptoosia (ohjelmoitua solukuolemaa) ja estää niiden lisääntymistä. Niitä tutkitaan ja käytetään useiden syöpätyyppien, kuten lymfoomien, leukemioiden ja kiinteiden kasvainten, hoidossa.

Deasetylaatiolääkkeiden käyttöön liittyy myös haittavaikutuksia, jotka voivat johtua niiden vaikutuksesta terveisiin soluihin. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat väsymys, pahoinvointi, ripuli ja verihiutaleiden väheneminen. Lääkkeen annostelua ja potilaan seurantaa on siksi tärkeää optimoida. Tutkimus jatkuu uusien, tehokkaampien ja vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavien deasetylaatiolääkkeiden kehittämiseksi. Myös niiden käyttöä muiden sairauksien, kuten neurologisten häiriöiden ja tulehdussairauksien, hoidossa tutkitaan.