datapaketeiksi

Datapaketeiksi tarkoitetaan verkon siirtämiä pienempiä datayksiköitä, joihin suuri viesti jaetaan ennen lähettämistä. Jokaisessa paketissa on sekä payload-osa että otsikointi, jonka avulla paketteja voidaan ohjata ja yhdistää vastaanottavalla järjestelmällä. Otsikossa on usein muun muassa lähde- ja määränpäänosoite, protokollan tunniste sekä paketin tunniste, sekvenssi- tai jäsennystieto ja mahdollinen aikaleima. Näiden avulla paketit voidaan reitittää, seurata ja koota oikeaan järjestykseen vastaanotossa.

Paketit kulkevat itsenäisinä yksikköinä eri reittejä pitkin, mikä parantaa verkon käytettävyyttä ja virheenkorjauskykyä. Vastaanottaja kokoaa vastaanotetut paketit oikeaan järjestykseen ja palauttaa alkuperäisen viestin. Tämä vaatii usein virheenkorjausta, uudelleenlähetystä ja reititystietojen ylläpitoa.

Datapakettiin liittyy myös MTU-tausta: suurin siirrettävissä olevien pakettien koko. Kun viestin koko ylittää MTU:n, data voidaan fragmentoida pienemmiksi paketeiksi, ja vastaanottaja koostaa fragmentit takaisin. Fragmentointi voi lisätä viiveitä ja kompleksisuutta, ja on yksi syy, miksi suorittavan protokollan valinta (esim. TCP vs UDP) vaikuttaa käytäntöihin.

Käytännössä datapaketteja käytetään lukuisissa verkko- ja Internet-protokollapinoissa: IP, TCP, UDP sekä Ethernet- tai WLAN-tasot käsittelevät pakettien siirtoa. Datapaketeiksi jakaminen mahdollistaa tehokkaan ja epäjatkuvan tiedonsiirron, mutta lisää myös yliaikaan liittyviä ja luotettavuuteen liittyviä haasteita.